Broken dreams

Viel seittemän viikkoo sitten mä en ois uskonu et tuun selviimää tästä työharjottelusta.
Jo alussa mä olin ihan poikki, epämotivoitunu ja helvetin negatiivinen koko asian suhteen.
Joo, mä tiedän et selviin siitä, mut aika tuntu menevän niiiin hitaasti.
Nyt mulla on kuitenki enää huominen jäljellä - mä selvisin! Ja tarkemmin ajatellen mulla oli ihan hauskaaki, ja sain tosi paljon uusii kokemuksii.
Sain palautetta "joskus tuntuu ettet haluis olla täällä.." wish you knew. Voisinpa kertoo mikä siihen oli syynä, ilman että alan itkemää. Ja mä en voi enkä kehtaa näyttää heikkoutta. Se on vaa tää nykynen elämäntilanne -paskaa paskan perään.

Ja mua pelottaa tulevaisuus. Mulla ei oo enää montakaa kuukautta ennen ku valmistun. Mihin mä meen töihin tai mistä mä ylipäätää löydän töitä? Mitä jos kukaan ei haluu mua töihin? Haluunko mennä suoraan työelämään vai meenkö suoraan AMK:n opiskelemaa sairaanhoitajaks?
Ja suurin kysymys tällä hetkellä: MISTÄ SAAN KESÄTÖITÄ? MIKSEI MUN HAKEMUKSIIN OO VASTATTU MITÄÄN????

Auttakaa mua stressaamaa vähemmän, pleaze.