Mikä tää tunne on?
Mistä se tulee ja kuinka kauan se kestää?
- Toivottavasti kauan, ikuisesti.
Mikä näit ihmisii vaivaa nykyään ku pitää jo 13-vuotiaana alkaa seurustelemaan?
Voin ihan suoraan sanoo, et mä en oo koskaa ennen seurustellu kunnolla kenenkää kanssa.
Ennen mä sanoin aina "en mä seurustele, en mä oo sellasta tyyppiä", "en osaa seurustella" tai "ei mitää rakkautta oo olemassakaa"
Luulen, et musta oli tullu liian kyyninen rakkauden suhteen, koska etin sitä liian kauan löytämättä mitään.
Nyt jälkeenpäin ku ajattelen mun asennetta niin mistä helvetistä mä tiedän et rakkautta ei oo olemassa tai et seurustelu on perseestä, kun ei mulla oo mitään kunnollisia todisteita tai ees kokemusta asiasta?
Tällä hetkellä, seurustelevana, mun elämä tuntuu olevan kohillaan, - mä oon onnellinen - millon viimeks mä olisin ollu näin onnellinen? No on siitä jo vuosia.
Oon kertonu monesti yhelle ihmiselle, et nyt on paha olla ja se on vaa sanonu "sun pitäis hankkii mies"
Damn, se oli oikeessa. Ehkä mä oon ollu masentunu siks etten oo saanu kehuja vastakkaiselta sukupuolelta, ettei mua oo huomioitu ja siks että oon ollu niin yksinäinen.
Nyt musta tuntuu et mulla on kaikki mitä mä haluun ja mitä mä tarviin.
Joku, joka kuuntelee mua, joka hellii mua, joka rakastaa mua, joka ei jätä.
Silti, mua pelottaa. En haluu enää vajota pohjalle, en haluu tulla enää hylätyks.
ps. Oho, tasan kuukaus siitä ku viimeks rustasin tänne... :o :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti