Mä tahtoisin jo mennä nukkumaan, mut mä en vaan pysty.
Mä en pysty, koska tää on taas yks niistä öistä, jolloin mä rukoilen helpotusta.
Mulle tapahtuu tätä aina välillä; alkaa sattumaan sydämeen niin paljon ettette uskokkaa.
En pysty maata, istua, seistä. Jokainen asento on tuskaa.
Tuntuu siltä kun joku puukottais mua sydämeen ja jäisin maahan kitumaan.
Mä en oikeesti kestä tätä. Mulla ei oo keinoja miten saan tän loppumaan..
Tänäänkin, tällä hetkelläon ollu niin lähellä etten oo soittanu hätäkeskukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti