Mä näytän hyvältä sua varten

Tiiättekö ihmiset sen tunteen, kun tapaatte jonkun ihmisen ja ajattelette että "ei helvetti, mä haluun tuntee ton ihmisen, haluun kuulla sen koko elämäkerran, vaikka siinä menis tunteja kertoa" tai "mä haluun just ton ihmisen, en ketään muuta, ikinä." - mutta tiiätte, että ette tuu ikinä saamaan sitä ihmistä. 


Toi tunne on tuskaa. Siitä on vaikee päästä irti. Kun se ihminen on sellanen, joka vetää sua puoleensa.
Ja mulle on just päiviä sitten käynyt noin. En tykkää tästä tunteesta yhtään, se vainoo mua koko ajan.
En pysty ajatella ketään muuta. Ajattelen, että mulla saattaa ehkä olla ees pieni mahollisuus saada se. Tai olla edes sen kaveri. Toiveajattelua vai totta?
Ehkä se selviää ajan myötä (?)
Haluisin viettää sen ihmisen kanssa enemmän aikaa, mut ongelmana on se, että en pysty koskaan olla sen kanssa kahestaan, vaan sillä on aina jotain kavereita mukana. 
Ja kun mä nään, että se tuijottaa mua, mä sulan. En pysty olla tuijottamatta takasin, niissä silmissä on jotain.
Ja sen hymy on ihaninta mitä oon koskaan maan päällä nähny. Se on sitä aitoa hymyä. 
Mä oon taivaassa pelkästään, jos saan puhuu sille edes pari lausetta tai sanoo "moi" ja kattoa sitä silmiin.
Mä oon taivaassa, kun saan sen hymyilemään...

The Escape

Ahdistus.

..On se asia, jonka takii en haluu olla kotona. Jonka takii mä yritän saada mun kalenterin täyteen, jotta mun ei tarviis mädäntyä näiden neljän seinän sisällä, koska mä oon niin kyllästynyt tähän paikkaan.

Kun mä oon kotona, musta tuntuu, että oon vaan vanki täällä. Oon kaltereiden takana, täältä ei oo pääsyä ulos, enkä mä tiiä miten mä kuluttaisin aikaani. Kokoajan joku on vaahtoomassa, kuolen tylsyyteen ja menetän järkeni ihan just täällä. 

Ja nyt on se tilanne, haluun pois. Haluun ulos. 

Ja mä teen niin. Otan musiikit ja vihkon mukaan  ja kirjotan kaikki mun ajatukset paperille. Helpottaa.

So I cross my heart and hope to die

Se tunne - just ku sä oot onnellinen ja osaat nauttii pikkuasioista,
niin joku kusipää tulee ja pilaa kaiken sen. Saat kuulla kavereilta, että sua haukutaan sun selän takana ja että sun kavereiden kaverit ei haluu sua mukaan minnekkään.
Vittu mitä paskaa.
Mut mä en väitä etten tietäs, että musta puhutaan pahaa. Jokapuolella, kokoajan.
En vaan voi sietää ihmisii, joilla ei oo pokkaa tulla sanomaan asioita mulle päin naamaan,
vaan saan kuulla kaikesta joltain muulta.
Se, et mua haukutaan tuntuu paskalta. Se painaa mua kohti pohjaa, josta ei pääse hevillä pois.
Tuntuu että mun harteilla ois sadan tonnin painolasti, se kalvaa mun mieltä mun elämän joka sekunti.
Ja mun tekis mieli haistattaa kaikille vitut ja sanoo; "Mä oon ihminen, mullakin on tunteet. Mut hei, ei sun tarvii musta tykätä, mut jos puhut musta paskaa niin voit tulla sanoo päin naamaa, kusipää."