Mun on nyt sit varmaanki pakko, ettei mua aleta vihaamaa :(
Tiiättekö mitä?
Tuli tos eilen kauhee ahistus ku alko ajattelemaan kauheesti kaikkee:
- Onks tää se mun ala ja se työ mitä haluun tehä oikeesti?
- Uskallanko kohdata vaikeetki potilaat/asiakkaat ja miten mä hoidan sellasen tilanteen?
- Millon sen oikeesti tietää, että mikä haluu aikuisena olla?
- Jaksanko opiskella sitte joskus, ku haluunki tehä jotain muuta duunii?
Luulin et tää ala oli mulle aina itsestäänselvyys ja et oon aina halunnu tätä mut en tiiä nyt tällä hetkellä. Jännittää kauheesti kaikki koulujutut ja työharjottelut ja pelottaa, et miten mä selviin niistä. Okei, oikeesti oon kauheen ylistressaava ihminen ja oon oikeesti aina selvinny kaikesta hyvin tai ainaki nipin napin jos ei muuta.
Oon aina ollu aika kyyninen ja negatiivinen ihminen.
Miten voi alkaa ajatella positiivisemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti