Huomenna alkaa työssäoppiminen!!!
Oon siis toista vuotta lähihoitaja-linjalla ja meil alkaa huomen kolmas työssäoppiminen (TOPPI) joka on siis kuntoutuksen tukeminen, ja ite meen kouluun avustajaks.
Joo, tiiän et mä selviin ja et ekaks jännittää kauheesti, mut lopulta alkaa kuitenki sujuu, mut en vaa pysty tai osaa ajatella nii, koska oon nii negatiivinen ihminen ja ajattelen aina "mitä jos" tai muuten vaa, ettei mikään suju, ohjaaja on kauhee tai ne oppilaat. Kylhän mä aina yritän uskotella itelleni, et hyvin se meneee ja musta varmasti tykätää mut loppujenlopuks kelaan vaa "mitä vittua mä kelaan?"
Ehkä mun pitäs muuttaa mun asennetta..
Huomenna sen sit näkee, nyt ei jaksa ajatella koko juttuu.
Jokatapaukses tää sunnuntai meni ihan samal rutiinilla ku kaikki muutki: herään joskus yhentoista aikaa ja mennää perheen kaa mummille ja vaarille syömää. Joo, siel on iha mukavaa ja on kiva nähä mummii ja vaarii, mut mua vaa alkaa ärsyttää ku jos puhun jostai mun unelmista nii ne murskataa ja niille nauretaa.
Tulee vähän semmonen olo et miks ees kerron noille mitää ja alan miettii et onks mul iha idioottimaisii, epärealistisia unelmia?
"Aina saa unelmoida, mut ei ne yleensä käy toteen." Just..
Siivosin mun huoneen tänää, pitkän tauon jälkee :)
aina on kivempi olla siistis kämpäs.
Vaatekaapille pitäs kyl EHKÄ tehä jotai :D...
- Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti