Our Christmas

Ensinnäkin; hyvää joulua kaikille :)
Tänään ei jotenki ollu joulufiilis, emmä tiiä.
Anyways oli kiva viettää aikaa perheen kanssa, käytiin kirkossa, haudoilla ja sen jälkeen tultiin kotiin ja syötiin ittemme ähkyiks. Sit me levättiin ja avattiin lahjat eli ihan peruskaavalla (?)
Tuli räpsittyä muutama kuvakin: tässä teille.

ps. en nyt sit saanu aikaseks ottaa lahjoista kuvia. Maybe someday ;)

Joo, oltiin tosiaan Porvoossa tossa 24.8, mutta nyt vasta sain aikaseks lisäillä kuvia sieltä!! :/
En jaksa alkaa mitää lörpöttelemään tähän.
Rakastan vanhaa kaupunkia, koska vanha. Kuitti.

Rajansa paskalla

NYT mä kirjotan, koska mun on pakko.
Koska en keksi mitään toista keinoa, miten voisin päästää valloilleen nää kaikki patoutuneet tunteet.

Tää tunnetila on sekava; en tiedä oonko vihanen, surullinen, vittuuntunut vai turhautunut.
Eniten tällä hetkellä mä vaan mietin, että miten yhen päivän aikana voi tapahtuu niin paljon pelkästään negatiivisia asioita ja kuinka yhen päivän aikana voi kusta melkeinpä kaikki (vähäiset) kaverisuhteet näin pahasti? En tiiä, mut hei, mun elämä voi kääntyä minuuteissa tai tunneissa aivan päälaelleen, I'm used to it. Tuntuu, että mun tietyt kaverit ja ystävät on tän päivän aikana kääntyny mua vastaan ja ollu vaan semmosella "ihan vitun sama" -fiiliksellä.

Ja vaikka musta tuntuu, että kaikki tää paska on mun syytä, niin silti mä tiedän, ettei kukaan voi ymmärtää tätä mun tilannetta; paitsi se yksi ainut.
Mä soitan mun ystävälle ja sanon "mulla on paha mieli ja haluaisin jutella, voinko tulla kylään?" niin mikä helvetin vastaus on: "mun pitää auttaa ruoan laitossa ja sit alkaa mun lempisarja tv:stä, joten nyt ei pysty" 
Mikä vitun ystävä sanoo niin, kun toisella on huolia?
Jos me oltais vaihdettu puolia, niin mä olisin jättänyt kaiken ja lähteny itse vaikka apostolin kyydillä sen luokse, jolla ei mene sillä hetkellä hyvin. Se on sitä tosiystävyyttä. (?)
Ja mä vannon, että kun sillä ihmisellä on paska olo, niin mä en välttämättä tule olemaan siellä just silloin.
Fuck it, fuck you all. Kukaan ei ansaitse omalta ystävältä sellasta paskaa.

Haluan vaan, että mua ymmärrettäis, mutta ei. Koska mä en osaa pukea mun ajatuksia sanoiksi, kaikki kuulostaa vaan niin paljon paremmalta pään sisässä. Älkää ottako itteenne.

--

ps. mua naurattaa, koska kuulen jatkuvasti kaikkea paskaa mitä kukakin musta puhuu. Oletteko te ihmiset oikeesti niin _VITUN_ idiootteja, että luulette juttujenne pysyvän salassa? Haha.

I need a doctor

Mä tahtoisin jo mennä nukkumaan, mut mä en vaan pysty.
Mä en pysty, koska tää on taas yks niistä öistä, jolloin mä rukoilen helpotusta.
Mulle tapahtuu tätä aina välillä; alkaa sattumaan sydämeen niin paljon ettette uskokkaa.
En pysty maata, istua, seistä. Jokainen asento on tuskaa.
Tuntuu siltä kun joku puukottais mua sydämeen ja jäisin maahan kitumaan.
Mä en oikeesti kestä tätä. Mulla ei oo keinoja miten saan tän loppumaan..
Tänäänkin, tällä hetkelläon ollu niin lähellä etten oo soittanu hätäkeskukseen.

My supersweet 18

Jeij, vietettiin kavereiden kanssa toissapäivänä mun synttäreitä, vihdoinki täys-ikänen!
Oltiin syömässä porukalla Mikonkadun Amarillossa. Oli tosi mukavaa ja ihanaa ku sai viettää aikaa kaikkien parhaimpien kavereiden kanssa (pari niistä ei kuitenkaan päässy paikalle)
Siellä sitten se tarjoilija toi mulle jonkun drinkin, joka oli muuten ihan älyttömän hyvää. "Synttärisankarille".
No mä luulin tietenki et se oli joku käytäntö, että ku täyttää vuosia, niin saa ilmasen drinkin.
Sain kuitenki kuulla kotona, että äiti oli maksanu siitä, (mitenköhän?) Ihana äiti <3

Mut anyways, kaikki tuntuu olevan paljon helpompaa nyt :)
Ja voi tätä ihanuutta, kun ala-ikäset tulee vähintään 3-5 kertaa päivässä kysymään että voinko hakee kaupasta sitä ja tätä. :D

Tässä on "muutamia" kuvia mun synttäreistä :)
ps. Kiitos Jenni, Tiia, Annika, Heidi, Olivia, Johanna ja Karo seurasta ja lahjoista, arvostan. <3
pps. Lahjoista kuvia seuraavassa postauksessa :)

Love you girls <3