Koska en keksi mitään toista keinoa, miten voisin päästää valloilleen nää kaikki patoutuneet tunteet.
Tää tunnetila on sekava; en tiedä oonko vihanen, surullinen, vittuuntunut vai turhautunut.
Eniten tällä hetkellä mä vaan mietin, että miten yhen päivän aikana voi tapahtuu niin paljon pelkästään negatiivisia asioita ja kuinka yhen päivän aikana voi kusta melkeinpä kaikki (vähäiset) kaverisuhteet näin pahasti? En tiiä, mut hei, mun elämä voi kääntyä minuuteissa tai tunneissa aivan päälaelleen, I'm used to it. Tuntuu, että mun tietyt kaverit ja ystävät on tän päivän aikana kääntyny mua vastaan ja ollu vaan semmosella "ihan vitun sama" -fiiliksellä.
Ja vaikka musta tuntuu, että kaikki tää paska on mun syytä, niin silti mä tiedän, ettei kukaan voi ymmärtää tätä mun tilannetta; paitsi se yksi ainut.
Mä soitan mun ystävälle ja sanon "mulla on paha mieli ja haluaisin jutella, voinko tulla kylään?" niin mikä helvetin vastaus on: "mun pitää auttaa ruoan laitossa ja sit alkaa mun lempisarja tv:stä, joten nyt ei pysty"
Mikä vitun ystävä sanoo niin, kun toisella on huolia?
Jos me oltais vaihdettu puolia, niin mä olisin jättänyt kaiken ja lähteny itse vaikka apostolin kyydillä sen luokse, jolla ei mene sillä hetkellä hyvin. Se on sitä tosiystävyyttä. (?)
Ja mä vannon, että kun sillä ihmisellä on paska olo, niin mä en välttämättä tule olemaan siellä just silloin.
Fuck it, fuck you all. Kukaan ei ansaitse omalta ystävältä sellasta paskaa.
Haluan vaan, että mua ymmärrettäis, mutta ei. Koska mä en osaa pukea mun ajatuksia sanoiksi, kaikki kuulostaa vaan niin paljon paremmalta pään sisässä. Älkää ottako itteenne.
--
ps. mua naurattaa, koska kuulen jatkuvasti kaikkea paskaa mitä kukakin musta puhuu. Oletteko te ihmiset oikeesti niin _VITUN_ idiootteja, että luulette juttujenne pysyvän salassa? Haha.
